Kyytiin, gamba, koti... Kaksikielisen lapsen puheen kehitys, osa 2

Suomalais-italialaisen poikamme Lorenzon sanavarasto on kasvanut viime aikoina hurjaa vauhtia. Viimeksi, kun pohdin kaksikielisen lapsen puheen kehitystä, kerroin poikamme ensimmäisistä sanoista hänen ollessaan vajaan vuoden ikäinen. Nyt kun 2-vuotissynttärit lähestyvät (on niihin vielä melkein kolme kuukautta 🙈) niin Lorenzo osaa sanoa jo noin parikymmentä sanaa. En tiedä, kuinka paljon kaksikielisyydellä on oikeasti vaikutusta lapsen puheen kehityksen nopeuteen, kun ihan jokainen lapsihan kehittyy omaan tahtiinsa, mutta edelleen suomen kieli on selvästi Lorenzon vahvempi kieli. Tämä lienee luonnollista, kun asumme Suomessa ja suurin osa ympärillä olevista ihmisistä puhuu suomea, mutta kyllä italiankielisiäkin sanoja on kertynyt Lorenzon sanavarastoon pari lisää.

Kuva Tulikiven Kivikylästä kesälomareissulta, Juuka.

Italiaa Lorenzolle puhuu käytännössä vain hänen isänsä Francesco. Silloin tällöin soitamme videopuheluita Italiaan ja Lorenzo kuulee italian kieltä myös nonnonsa (isoisänsä) ja ziansa (isotätinsä) suusta, mutta muuten italian kielen opit tulevat Francescolta sekä musikaaliselta Lampo-kissapehmolelulta, jonka Lorenzo sai lahjaksi Italiassa käydessämme. Francescon kaverin äiti antoi Lampon Lorenzolle, jotta Lorenzo kuulisi enemmän toisen kotimaansa kieltä. Jostain syystä Lorenzo ikään kuin kapinoi italian kielen puhumista vastaan (voi olla että vain kuvittelen), mutta hän esimerkiksi pitkään kieltäytyi sanomasta "ciao". Francescon sanoessa Lorenzolle "ciao" ja pyytäessä häntä vastaamaan sanalla "ciao", Lorenzo vain pyöritti päätään ja sanoi "ei". Kunnes sitten viime viikolla Lorenzo yritti ensimmäistä kertaa "hei"-sanan sanomista italiaksi ja onnistuikin siinä jo ihan hyvin. "Tau" = Ciao 😃 17-kuukautisena Lorenzo osasi sanoa "papà", ja nyt 21-kuukautisena edellä mainittujen sanojen lisäksi italiankieliseen sanavarastoon kuuluvat myös sanat "nonno" eli isoisä ja "gamba" eli jalka. "Nonno" opittiin kesälomalla isoisän luona kyläillessä ja "gamba", kun Francesco tätä sanaa aina toistaa pukiessaan Lorenzolle vaippaa tai housuja jalkaan.

Kesän mansikoita 🍓

Nyt kesän aikana Lorenzo on innokkaasti yrittänyt ja onnistunutkin toistamaan lukuisia sanoja matkien niin minua, tätiään ja mummoaan. Opitut sanat ovat joko yksi- tai kaksitavuisia, ja vielä on pysytty yksittäisissä sanoissa (lukuun ottamatta ilmausta "no niin"). Tosin viimeisen viikon aikana Lorenzo on erityisesti iltaisin lauleskellut, melkeinpä räpännyt, osaamiaan sanoja peräjälkeen. Uusia opittuja sanoja ovat "moi", "akku", "kaappi", "kyytiin", "kuitti", "hattu", "kaatuu", "käpy", "parta", "papu", "paita", "jää", "ovi", "kiitti", "kauppa", "sattuu", "koti", "kuppi", "puu", "kuu", "tähti", "häntä", "noin" ja "kylpy". On hauskaa, kun uusia opittuja sanoja tulee lisää viikoittain ja kommunikointi Lorenzon kanssa monipuolistuu. Esimerkiksi aina kaupan ohi kulkiessamme Lorenzo hihkaisee "kauppa" ja kassatyöntekijöille (tai no oikeastaan lähes jokaiselle vastaantulijalle) huikataan "moi" niin monta kertaa, että vastaus saadaan ja "kiitti" tulee suusta kassalta lähdettäessä 😊

Näiden ja edellisessä tätä aihetta koskevassa postauksessa luettelemieni sanojen lisäksi Lorenzolla on seuraavat ilmaisut käytössä:

"häkki" = hyönteiset (lyhenne sanasta "hämähäkki", mutta Lorenzolla yleisnimitys kaikille ötököille) 

"mimmim" = nukkuu/nukkumaan (en tiedä, mistä tällainen ilmaus 😂)

"mojo/mono" = moro 😃

"komti" = lentokone/helikopteri

"kanko" = kello

"omti" = vesi/mehu/muu nestemäinen 

"poi" = pois

"kuukuu" = kuuluu (kun kuuluu esimerkiksi auton moottorin ääni)

"tuuti" = tuuli

"kiki" = kivi

Puhe kehittyy meillä siis ihan hyvin. On jännä seurata, miten italian ja suomen kielen kehitys  rinnakkain jatkuu; tuleeko sekaannuksia tai puhutaanko kieliä sekaisin. Tärkeintä on kuitenkin, että puhutaan ja opitaan 👦