Kaksikielisen lapsen puheen kehitys

Olen kuullut, että kaksikulttuurisissa perheissä lapset oppivat puhumaan yleensä hieman myöhemmin kuin perheissä, joissa molemmat vanhemmista puhuvat äidinkielenään samaa kieltä. Mieheni kaveri kertoi sukulaislapsestaan, jolla puheen kehitys oli tullut normaalia myöhempään, mutta joka sitten noin kolmevuotiaana osasi jo puhua ranskaa ja italiaa melko sujuvasti. Välillä lapsi kuulemma lainasi sanaa toisesta kielestä, jos jokin sana ei sillä hetkellä puhutulla kielellä tullut mieleen, mikä ranskan ja italian kielen samankaltaisuuden vuoksi saattoi jopa muodostaa ihan ymmärrettävän lauseen vierassanasta huolimatta. Tällainen ei lainasanoja lukuunottamatta oikein toimisi suomen ja italian kielen kanssa, koska kielet eroavat toisistaan niin paljon 🙈

Bibionen rannan hiekkaa.

Ensimmäisen sanansa "kakka" (kyllä, se se taisi olla 😂) poikamme sanoi noin 11,5 kk:n iässä. Nyt melkein 17 kuukautta vanhana Lorenzolla on muutamia sanoja, joita hän osaa jo käyttää. Suomenkielisistä sanoista "äiti", "nenä", "kakka", "hei", "pupu" ja "kato" (eli "katso") kuuluvat tällä hetkellä hänen sanavarastoonsa. Italiaksi Lorenzo osaa sanoa "papà" eli "isi". Lisäksi hän tavailee jo hyvin sanoja "tonttu", "mummo" ja "täti". Saunatonttua on etsitty niin ahkerasti Tatun ja Patun Suomi -kirjasta, että kun Lorenzo sen sivulta löytää niin kuuluu iloisesti "tontu" 😃 Banaanista puhuttaessa ensimmäinen tavu "ba" kuvaa hedelmää 🍌

Poikamme ymmärtää selvästi enemmän sanoja, kehotuksia ja käskyjä kuin osaa niitä vielä puheeksi tuottaa. Kun rupean puhumaan pukemisesta tai potalle menosta, lähtee Lorenzo heti juoksemaan karkuun 🙈 Syömisen mainitseminen saa hänet kiipeämään syöttötuoliin ja kirjoista tai dubloista puhuminen hakeutumaan kirjahyllylle tai lelulaatikolle. Tämä siis suomeksi puhuttaessa, italian kieltä hän ei tunnu ymmärtävän yhtä hyvin. Sitten on vielä äänteet, joilla Lorenzo viestii seuraavista asioista: 

"ai ai" = sattuu, polttaa (jo jonkin terävyydestä tai kuumuudesta puhuttaessa saamme häneltä "ai ai"-reaktion)

"nam nam" = jokin maistuu tai näyttää syötävän hyvältä

"vau" = hieno esine (matkii meidän "vau":ta)

"prum prum" tai tarkemminkin pärisyttely = auto

"ha ha" tai "hau hau" = koira

"muu" tai "muu muu" = lehmä

Vaikka suomen kieli onkin tällä hetkellä Lorenzon vahvempi kieli niin uskon, että kyllä hän italian kielenkin vielä omaksuu. Asumme Suomessa, eikä hänelle puhu italiaa kuin hänen isänsä, joten on kai ihan normaalia, että suomen kieli on tarttunut häneen helpommin. Lorenzo viettää vielä enemmän aikaa minun seurassa leikkiessään, mutta isä-poika suhteen vahvistuessa tulee italian kielen taitokin varmasti vahvistumaan.

Miten teidän perheessä puheen ja kielen kehitys on edennyt? Onko kaksikielisyydellä ollut merkitystä?