"Appivanhempien" tapaaminen, Snežnik ja cappelunghe

Siitä on yli kuusi vuotta, kun mieheni Francesco pyysi minua viettämään vuodenvaihdetta Italiaan perheensä luokse. Francesco oli tavannut perheeni ja päässyt näkemään niin koti- kuin opiskelukaupunkini, joten odotin kovasti että pääsisin näkemään hänen kotipaikkansa. Joulun jälkeen lensin mieheni perässä Italiaan neljän kuukauden seurustelun jälkeen, ja vastaanotto oli todella lämmin. Francesco oli veljensä ja tämän tyttöystävän kanssa lentokentällä vastassa, ja Bibionessa ovella odottivat mieheni vanhemmat. Minut otettiin avosylin vastaan ja lämmin ruoka oli katettu pöytään, vaikka saavuin perille todella myöhään illalla. Osasin tuolloin italiaa huomattavasti vähemmän kuin nyt (tai en ainakaan kehdannut sitä hirveästi puhua, kun miehenikin kanssa puhuimme vielä keskenämme englantia, lue nykytilanteesta täältä), joten kommunikointi mieheni perheen kanssa oli hieman haastavaa. Francescon vanhemmat eivät puhu englantia ja hänen veljensäkin vain vähän, joten he puhuvat minulle italiaa. Minä sitten vastailin heille italiaksi osaamiseni mukaan, ja mieheni toimi tarvittaessa tulkkina puolin ja toisin. 

Parasta lasagnea, jota olen koskaan syönyt!

Talvikuukausina Bibionessa on tilaa pyöräillä.

Uudeksi vuodeksi olimme sopineet menevämme Francescon kavereiden kanssa Sloveniaan mökille. Koillis-Italiasta matka taittui kätevästi autokyydillä Etelä-Slovenian Sviščakiin, kun Bibionesta ei tarvitse ajaa kuin tunti niin on Sloveniassa ja kahdessa tunnissa pääsisi jo Itävaltaan tai Kroatiaan. Ainoana ulkomaalaisena kaveriporukassa minulle tuli vähän ulkopuolinen olo, kun en aina ymmärtänyt, mistä puhuttiin. Mieheni kaverit tarjoutuivat kyllä puhumaan englantia, mutta sanoin italian puhumisen olevan OK ja Francesco tulkkasi tarvittaessa. Uudenvuodenaatto tiivistunnelmaisessa mökissä meni jutustellessa, syödessä ja keskiyöllä kävimme katsomassa raketteja. En tiedä, eivätkö raketit vain olleet kaikkein turvallisimmasta päästä vai eivätkö niiden ampujat osanneet niitä ampua, mutta raketit syöksyilivät ihan minne sattuu 😱

Uudenvuodenpäivänä kävimme aamupäivästä omenastruudelilla Sviščakin mökkikylän kodikkaassa vuoristomajassa. Tämän jälkeen lähdimme valloittamaan Snežnik-vuorijonon korkeinta huippua "Veliki Snežnik":ä, joka on 1796 metriä korkea ja lähellä Kroatian rajaa. Italiaksi Snežnik on "Monte Nevoso" eli "luminen vuori". Vuorelle johtaa helppokulkuinen ja suhteellisen loiva kivinen polku. Vaellus Sviščakista vuoren huipulle ja takaisin kestää noin neljä tuntia, joten se on oikein sopiva pieneksi päiväretkikohteeksi, jos siellä päin liikkuu. Huipulla on vuoristomaja, josta saa virvokkeita majan ollessa auki ja maisema auringonlaskun aikaan ihastuttaa, mutta pimeän ei kannata antaa yllättää vuorella. Veliki Snežnikin valloitus oli ensimmäinen vuorivaellukseni ja nyt vaeltaisin vuorilla vaikka viikoittain, jos se olisi mahdollista 🌄

Veliki Snežnik -huipun vuoristomaja ja lumet, Slovenia.

Auringonlasku uudenvuodenpäivänä 2016, Snežnik. 

Ensimmäisen ei-turistimatkani Italiaan kruunasi "cappalunga"-simpukoiden pyydystys. Yhtenä iltapäivänä lähdimme rannalle Francescon ja hänen äitinsä kanssa. "Anoppi" opetti minulle cappalungan eli partaveitsisimpukan pyydystämisen perusperiaatteet; jaloilla ei saa tömistellä liikaa tai simpukat karkaavat, märästä hiekasta tulee havaita pieni reikä eli simpukan jättämä aukko, nopea syöksy etu- ja keskisormi edellä hiekkaan ja cappalungan nappaaminen ennen kuin se ehtii liian syvälle. Cappalunga-metsällä oli jännittävää, ja erityisen mieleenpainuvaa oli napata ensimmäinen partaveitsisimpukka. Olen onnellinen, että mieheni äiti pyysi meitä mukaansa ja pääsin kokemaan elämää paikallisten tapaan. Partaveitsisimpukat söimme pastan kanssa.

Ensimmäinen pyydystämäni "cappalunga", Bibione.

Simpukkasaalis 🐚

Ensimmäinen ei-turistimatka Italiaan oli myös ensimmäinen matkani Italiaan talviaikaan. Italiassa ei todellakaan aina ole hellekelit, vaan tammikuun sumuksi tiivistynyt kosteus ja kylmyys meni luihin ja ytimiin 🥶 

Sumuinen Bibionen ranta.