Evankelis-luterilainen vai katolinen kaste?

Kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon niin kuin useimmat suomalaiset, ja italialainen mieheni on katolisen kirkon jäsen. Ennen poikamme ristiäisten suunnittelua meidän piti tehdä päätös siitä, kummanko kirkon jäseneksi hänet kastaisimme. Nimiäiset suljimme pois vaihtoehdoista, sillä halusimme pitää kasteperinteestä kiinni. Koska evankelis-luterilainen ja katolinen kirkko ovat molemmat kristinuskoja, eivät ne opeiltaan eroa hirveästi. Miehelläni tai minulla ei myöskään ollut pakottavaa tarvetta saada poikaamme kastettua juuri omaan kirkkoon, joten lähdimme tekemään päätöstä selvittämällä käytännön asioita.

Italiassa katolilaiset kastetaan mahdollisimman pian syntymän jälkeen, eikä kyse ole nimenantojuhlasta. Vauvalle annetaan nimi jo heti syntyessä, eikä sitä pidetä salassa ristiäisiin saakka toisin kuin monesti Suomessa tehdään. Suomessa nimi on rekisteröitävä kolmen kuukauden sisällä lapsen syntymästä, ja usein ristiäiset pidetäänkin tämän ajan sisällä. Itse olisimme halunneet järjestää kastejuhlan pojallemme noin kuukausi hänen syntymänsä jälkeen joulukuussa 2020, mutta koronarajoitusten vuoksi siirsimme juhlat kesälle 2021. 

Ristiäispäivänä sää suosi 🌞

Katolinen kirkko ei hyväksy kummeiksi kuin vahvistuksen saaneita katolilaisia. Yksi ei-katolinen kristitty olisi voinut olla todistajana ristiäisissä, mutta ei siis varsinaisena kummina. Tämä olikin meille se ratkaisevin tekijä, minkä vuoksi päädyimme kastamaan poikamme evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Evankelis-luterilaisessa kirkossa vähintään kahden kummeista on oltava evankelis-luterilaisia, mutta muiksi kummeiksi käyvät myös sellaisten kirkkojen jäsenet, missä lapsikaste on käytössä (esim. katolinen tai ortodoksinen kirkko). Halusimme pojallemme kummeja sekä minun että mieheni sukulaisista/tutuista, joten päätös kastamisesta evankelis-luterilaiseen kirkkoon lyötiin lukkoon. 

Kastejuhlan kunniaksi kaulassa oma kastesormus ja rippiristi.

Myös se tosiasia, että asumme Suomessa emmekä Italiassa, tuki päätöstä evankelis-luterilaiseen kirkkoon kastamisesta. Esimerkiksi rippikouluikään tullessaan poikamme pääsee kokemaan monelle suomalaiselle perinteisen rippikoulun. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos asuisimme Italiassa. Olisimme todennäköisesti miettineet silloin, että haluamme poikamme pääsevän mukaan katolilaisten ensimmäiselle ehtoolliselle ja konfirmaatioon, ja hän olisi saanut katolisen kasteen.

Kun uskontokunta oli päätetty, pääsimme vihdoin suunnittelemaan itse kastejuhlaa. Perhepiirissäni ristiäiset on perinteisesti järjestetty kotona ja tähän järjestelyyn päädyimme mekin. Koronarajoitusten vuoksi emme saaneet vieraita Italiasta juhliin, mutta videopuhelun päässä olivat isovanhemmat niin Suomesta kuin Italiastakin. Lisää itse kastejuhlasta 😊