Häät Italiassa, osa 4: kirkkohäät katolilaisittain

Juhlimme häitämme Italiassa kesäkuun alussa, ja kuten vihkipaikan valinnasta kertovassa postauksessani kerroin, valitsimme kirkollisen vihkimisen. Kuinka luterilaisen ja katolilaisen naimisiinmeno sitten onnistuikaan? Valittuamme hääpäivän ja vihkijäksemme mieheni pappina toimivan kaverin sekä saatuamme hänen avustuksellaan varattua kirkon, seurasi katolisen kirkon kurssi. En ollut kuullutkaan tällaisesta kurssista ennen, mutta saimme sen suoritettua, ja pääsimme viimein juhlimaan häitämme melkein yhdentoista vuoden yhdessäolon jälkeen 💕

Peltojen keskellä sijaitseva vihkikirkkomme; Chiesa della Madonna di Tavella 💍
Madrisio di Fagagna, Italia

"Il corso prematrimoniale" = Avioliittoa edeltävä kurssi

Ennen katolista vihkimistä on käytävä pakollinen naimisiinmenoa edeltävä kurssi. Yleensä kurssi käydään oman seurakunnan tiloissa lähiopetuksena, mutta koska emme asu Italiassa, pappi järjesti kurssin meille etänä. Kaikkiaan tapasimme pappimme kanssa kolme kertaa videopuhelun välityksellä, neljäskin opetuskerta olisi ollut mahdollinen. Ensimmäisen tapaamisen aikana kävimme läpi katolisen kirkon vihkikaavan yleisellä tasolla, luimme naimisiinmenoa käsitteleviä Raamatun kohtia ja kerroimme omat ajatuksemme naimisiinmenosta sekä meille tärkeimmät Raamatun jakeet. Toisella kerralla papin ja meidän kanssa juttelemassa oli jo avioitunut pariskunta, joka kertoi oman tarinansa. Saimme tehtäväksemme piirtää kuvat, jotka kuvastavat suhdettamme, keskustelimme tavoista, joilla ilmaisemme rakkautta ja kehuimme puolisoamme sekä mietimme suhteemme kehityskohteita.

Seuraavalle tapaamiselle olisi ollut mahdollista sopia aika asiantuntijan kanssa, esimerkiksi pariterapeutin, muttemme tarttuneet tähän tarjoukseen. Viimeinen etätapaaminen käsitteli toiveitamme vihkiseremoniaan liittyen; kuinka kirkkoon saapuminen toteutettaisiin, mitä Raamatun tekstejä luettaisiin, mitä virsiä soitettaisiin, haluaisimmeko ehtoollista jne. Ehtoollisen päätimme jättää pois, koska sen olisi katolisessa kirkossa saaneet vain katolilaiset. Vihkiseremoniaan valitsimme neljä Raamatun tekstiä, joista kaksi italiaksi, yksi suomeksi ja neljäs molemmilla kielillä. Alkuvirreksi pappimme ehdotti Con te Gesù -nimistä kappaletta, ja kun kuulimme ehdotuksen syyn, valitsimme virren empimättä. Kappale nimittäin lauletaan Jean Sibeliuksen Finlandia-hymnin sävelmään!

Kirkon "häävalmennuskurssin" meillä päätti papin vierailu. Mieheni kaveripappi lensi Suomeen ja vietti kanssamme muutaman päivän. Pääsyy vierailulle oli haastattelu, jonka vihkipappi tekee kummallekin naimisiin menevälle osapuolelle yksityisesti. Tämä haastattelu on suoritettava kasvotusten, jotta pappi voi vahvistaa vastausten aitouden. Haastattelun kysymykset koskevat parisuhdetta ja avioliittoaikeita eli sitä, miksi haluaa naimisiin sekä varmistaa, että naimisiin ollaan menossa omasta tahdosta ja että henkilö ymmärtää avioliiton merkityksen. Kun haastattelujen perusteella naimisiinmenollemme ei todettu papin puolesta estettä, oli enää hankittava avioliiton solmimista varten tarvittavat todistukset. Mieheni piti katolilaisena käydä vielä ennen vihkimistä ripittäytymässä papillemme.

Chiesa della Madonna di Tavella -kirkko valmiina vihkiseremonian alkamiseen
Madrisio di Fagagna, Italia

Vihkiseremonia

Emme olleet käyneet vihkikirkollamme ennen hääpäivää, ja kun näin kirkon ensin auton kyydistä ja sitten hevosvaunusta, en olisi voinut olla valintaamme tyytyväisempi. Pieni 1400-luvun lopulla nykyisen muotonsa saanut kivikirkko keskellä peltoja oli ihana. Halusimme vieraiden siunaavan sormuksemme ennen vihkitilaisuuden alkua Irlannista lähtöisin olevan "Ring Warming"-seremonian mukaisesti; sormukset kiertävät vieraalta toiselle, jolloin he voivat sormuksia pidellessään siunata ne onnentoivotuksilla ja rukouksilla hääparin liitolle. Tämä ei kuulemani mukaan ollut kuitenkaan mennyt ihan suunnitellusti, vaan vieraat olivat kirkon ulkopuolella odottaessaan käyneet koskettamassa sormuksia vuoron perään yhden vieraan pidellessä sormusrasiaa. 

Saavuin kirkolle kaasoni eli siskoni kanssa bestmanin järjestämällä hevosvaunukyydillä, ja juuri kun käännyimme vihkipaikalle, lähes kaikki ryntäsivät ulos kirkosta katsomaan. Olimme puhuneet papin kanssa, että vieraat ja sulhanen odottaisivat kirkon sisällä morsiamen saapumista, mutta joku italialaisista oli ilmoittanut morsiamen saapumisesta ja ulos ryntäämistä ei voinut estää 😂 Noh, mentiin sitten osoittain italialaisen tavan mukaan eli vieraat olivat morsianta vastassa kirkon pihassa, missä italialaisen tavan mukaan yleensä myös sulhanen odottaa, mutta onneksi edes mieheni pysyi kirkon sisällä 🙈 Vieraiden palattua kirkkoon, valmistauduin kaasoni, lasteni, jotka toimivat kukkaistyttönä ja sormuspoikana, sekä minut saattaneen veljeni kanssa astelemaan Johann Pachelbelin Canonin tahtiin alttarille.

Alttarilla mieheni nosti hunnun kasvoiltani, ja istuuduimme tuoleille kaaso ja bestman vierellämme. Alkulaulun jälkeen ennen Raamatun tekstien lukemista seurasi kasteen muisto, jolloin pappi siunasi kaikki paikalla olleet pyhällä vedellä. Kun valitsemamme Raamatun tekstien lukijat olivat osansa hoitaneet, kunnioitimme hääparina lukukirjaa suudelmalla. Pidettyään saarnan, pappi varmisti vielä kolmella kysymyksellä vapaan tahtomme ja ymmärryksemme avioliiton merkityksestä. Seuraavaksi oli vihkivalojen ja sormusten vaihdon vuoro, mikä tapahtui italiaksi. Tämän jälkeen rukoilimme meille tärkeiden ihmisten puolesta itse laatimamme rukouksen mukaan (kuuluu hääparin tehtäviin katolisessa kirkossa) bestmanin toimiessa rukouksen lukijana ja kättelimme lähellä olevia samalla toivottaen "pace" eli rauhaa (myöskin katolilaiseen kirkkoon vahvasti liittyvä rituaali). Rauhantoivotuksen jälkeen pappi luki siviililain pykälät avioliittoon liittyen ja siunasi vielä kaikki läsnäolijat ennen avioliittotodistuksen lukemista ja allekirjoittamista; pappi, hääpari sekä todistajina toimineet kaaso ja bestman allekirjoittivat dokumentin.

Vieraat poistuivat kirkosta ennen meitä, koska pienessä kirkossa ei ollut tilaa, jonne olisimme päässeet "piiloon" hetkeksi, eikä kirkosta poistuminen ja sitten samasta ovesta kirkkoon uudelleen astuminen olisi tuntunut oikealta. Niinpä odotimme Marko Hakanpään Trumpettisävelmän soidessa, että kaikki olivat ulkona, ja pääsimme poistumaan riisisateen ja onnitteluhuutojen saattelemina kirkon ovista. Kävelimme häävieraiden muodostaman kunniakujan päähän, ja oli ensisuudelman aika avioparina. Riippuu varmaan papista, mutta meille sanottiin, ettei suuteleminen kuulu katolisen kirkon hääseremoniaan, joten säästimme tämän kirkon ulkopuolelle. Lähdimme kirkolta hevosvaunukyydillä lastemme kanssa, ja matkalla juhlapaikalle saimme paljon vilkutuksia ja onnitteluita auton tööttäyksinä sekä huuteluina. Olimme toivoneet avioliittotodistuksen allekirjoittamisen ajaksi taustamusiikiksi Franco Battiaton La cura -kappaletta, mutta koska se ei ole kirkollinen laulu, tämä toive ei toteutunut. Pappi kuitenkin yllätti meidät ja riisinheiton jälkeen laittoi kyseisen laulun soimaan autostaan ja seurasi hevosvaunuamme autollaan niin, että saimme kuunnella biisiä lähes koko matkan kirkolta juhlapaikalle 💖 

Olimme italialaisen tavan mukaan laatineet kirkkoon vihkoset, joista vieraat pystyivät seuraamaan vihkitoimitusta. Teimme vihkoset kaksikielisinä eli suomeksi ja italiaksi sekä pari kopiota englanniksi ja italiaksi vieraillemme, jotka olivat muunmaalaisia. Toinen yllätys papilta oli pitää muun muassa saarnansa englanniksi, mikä oli kiva ele monikulttuurista vierasjoukkoamme ajatellen. Vaikka vihkiseremoniamme ei ollut kokopitkä, ja siitä puuttui esimerkiksi ehtoollinen ja pyhimyslistan luettelu, kesti se kuulemani mukaan lähemmäs tunnin (itselläni ei ollut kellosta tietoakaan).   

Nyt odotellaan vielä paperiasioiden etenemistä Italian päässä, että saamme avioliiton virallistettua Suomessa ja sukunimeni vaihdettua 😌 Yllättikö jokin asia sinut katolisissa kirkkohäissä? 

Kirkkovihkoset, joista häävieraat pystyivät seuraamaan vihkiseremoniamme kulkua