Telttaretki vauvan kanssa Raumalle ja Poriin

Viime kesänä, kun emme päässeet lähtemään ulkomaille, suuntasimme minilomalle Satakuntaan. Matkastamme Raumalle ja Poriin on nyt kulunut noin vuosi, ja tuntuu hassulta ajatella, että poikamme Lorenzo ei vielä tuolloin kävellyt vaan konttasi vauhdilla eteenpäin. Minä tai mieheni Francesco emme olleet kumpikaan käyneet ennen Satakunnassa, ja koska niin Raumalle kuin Poriinkin on Tampereelta hyvä saavutettavuus sekä sopiva välimatka, ensimmäisen perhelomamme matkakohteet oli helppo päättää.

Emme omista autoa eikä auton vuokraaminenkaan oikein tuntunut järkevältä, vaikka ajokortit molemmilta löytyykin taskusta, joten mahdollisiksi matkustustavoiksi jäivät juna ja linja-auto. Junalla matkustaminen vajaa yhdeksänkuukautisen vauvan kanssa on kätevää, sillä junaan pääsee helposti vaunujen kanssa, vaipanvaihto onnistuu tilavassa wc:ssä ja vauva voi nukkua matkan ajan vaikka vaunuissa tai kantokopassa, jos matka sattuu päiväuniaikaan 👶 Junalla pääsee Tampereelta Poriin, mutta Pori-Rauma -väli on matkustettava bussilla. Me matkasimme ensin Raumalle; Poriin asti menimme junalla ja sieltä bussilla Raumalle. Bussimatkat sujuivat hienosti, sillä Lorenzo nukahti sekä meno- että paluumatkalla lähes heti bussin lähdettyä liikkeelle. Mukanamme oli lastenvaunujen lisäksi hoitolaukku, rinkat vaatteille, makuupusseille ja makuualustoille sekä teltta, sillä olimme päättäneet yöpyä leirintäalueilla. 

Rauma 

Saavuttuamme Raumalle suuntasimme ensimmäiseksi Poroholman lomakeskuksen leirintäalueelle. Leirintäalue sijaitsee noin 2,5 km Rauman keskustasta, joten matkan lomakeskuksen ja keskustan välillä voi taittaa jalkaisinkin. Poroholman lomakeskus sijaitsee Otanlahdella meren rannalla, ja lähelle rantaa pystyttämämme teltan suulta avautuva maisema oli erittäin kaunis isoine ravintolapurjeveneineen. Vietimme leirintäalueella kaksi yötä, joista ensimmäisenä telttamme sijainti hieman harmitti, koska ravintolalaivan karaoke kuului telttaamme niin hyvin. Toinen yö oli rauhallisempi ja Lorenzoa melu ei onneksi haitannut, vaan hän nukkui teltassa hyvin perhepetiin tottuneena.  Jos siis kaipaat rauhaa ja haluat nukkua, kannattaa teltta pystyttää mahdollisimman kauas rannasta lähelle lomakeskuksen sisäänkäyntiä. Poroholman lomakeskuksessa ja sen läheisyydessä riittää tekemistä koko perheelle, sillä alueelta löytyy muun muassa saunoja, uimarantoja, maauimala ja vesiurheiluvälinevuokraamo sekä useampi ruokailupaikka. 

Otanlahti Poroholman lomakeskukselta, Rauma.

Lorenzo ihastelemassa näkymiä teltan suulta. Poroholman lomakeskus, Rauma.

Rauman murretta 😃

Teltan pystytyksen jälkeen lähdimme lounaalle Vanhaan Raumaan. Lorenzo nukahti sopivasti päiväunille, kun pääsimme jo etukäteen valitsemaamme Savila-ravintolaan perille. Halusimme maistaa raumalaista perinneruokaa "lapskoussia" ja olimme lukeneet, että Savilasta sitä saa. Lapskoussin hinta lounaalla oli 10,30€ sisältäen alkusalaatin ja jälkkärikahvin. Lapskoussi on perunasta, lihasta, lantusta, sipulista ja porkkanasta tehtyä muhennosta, joka perinteisesti tarjoillaan persiljan ja voisulan sekä etikkakurkun ja -punajuuren kanssa. Savilassa lapskoussin lisukkeena oli puolukkahilloa. 

Mahat täynnä jatkoimme tutustumista Vanhaan Raumaan sen kujilla kierrellen ja Pyhän Ristin kirkossa vieraillen. Iltapäiväkahveille pysähdyimme Kontion leipomon Vanhan Rauman kahvilaan, missä maistoimme leipomon kuuluisia vaniljamunkkeja ja olivathan ne hyviä! Raumalla lomailun aikana kävimme Kontion leipomon kahvilassa yhteensä kolme kertaa 🙊 Kaupan kautta palasimme teltalle syömään iltapalaa ja nukkumaan.

Lapskoussia, Rauman Pyhän Ristin kirkko ja Vanhaa Raumaa. 
Kokeile pumpata vettä tästä Rauman taidemuseon edustalla olevasta kaivosta, se toimii!

Toinen päivämme Raumalla alkoi, mistä muualtakaan kuin Kontion leipomon kahvilasta. Francesco valitsi hyväksi todetun vaniljamunkin ja minä söin pitsileivoksen (kaunis leivos, mutta vaniljamunkki vie voiton maussa!). Energiaa puhkuen suunnistimme Rauman vesitornille, jonka huipulta näkee Rauman ylhäältä käsin. Torniin pääsee ilmaiseksi, ja selkeällä säällä näköalatasanteelta on näkymät Olkiluodon ydinvoimalalle saakka. Vesitornin huipulla palvelee myös ravintola. 

Seuraavana vuorossa oli löytää Suomen kapein katu Kitukränn. Tämä 263,4 cm kapea ja noin 60 metriä pitkä katu sijaitsee Vanhassa Raumassa ja yhdistää toisiinsa Kuninkaankadun ja Kauppakadun. Kuvien oton jälkeen palasimme taas kaupan kautta leirintäalueelle lepäämään ja illan vietimme piknikillä Kiikartornin juurella. Torni suljettiin ennen kuin ehdimme sinne kiipeämään, joten palasimme Kiikartornille vielä seuraavana aamuna ja "valloitimme" tämänkin tornin. Sitten vain Wanhan Rauman KaffeBar:n pullakahvien kautta bussille ja Poriin.

P.S. Vanhassa Raumassa Kuninkaankadulla Palmun optikkoliikkeen kohdalla kannattaa kurkistaa seinässä oleviin avaimenreikiin 😉

Kontion leipomon kahvilan herkkuja Vanhassa Raumassa 🍩

Rauman vesitorni.

Kitukränn = Suomen kapein katu, Vanha Rauma.

Näkymät Kiikartornin sisältä ja Wanhan Rauman KaffeBar:n vuokapullaa sekä mantelicroissantia 😋

Yyteri 

Porissa pääkohteemme oli Yyterin hiekkarannat. Lorenzo ei yhdeksänkuukautisena (eikä nyt yli puolitoistavuotiaanakaan) viihtynyt lastenvaunuissa hirveän pitkään niin päätimme 45 minuutin paikallisbussimatkan, mahdollisesti huutavan vauvan kanssa, sijaan kävellä Yyteriin 😁 Sekä minä että mieheni tykkäämme kävelystä ja ajattelimme, että ulkona vaunutellessa Lorenzo olisi helpompi pitää tyytyväisenä, kun hänet saisi otettua syliin ja imetettyäkin tarvittaessa. Niinpä vajaan tunnin matkan sijaan matkasimme Porin keskustasta Yyteriin noin 3,5 tuntia tankattuamme ensin mahamme täyteen ABC Tikkulassa. Meillä ei ollut Yyteriin mikään kiire, Lorenzo nukkui osan matkasta vaunuissa ja osan matkasta kannoimme häntä vuorotellen. Kokemuksena vaellus lastenvaunuja työnnellen Yyteriin oli oikein kiva. Porin keskustan ja Yyterin välillä on hyväkuntoinen kevyen liikenteen väylä kävelijöille ja pyöräilijöille, joka kulkee enimmäkseen autotien vieressä. Vain yhdessä kohtaa meidän piti Google mapsista tarkistaa, minne mennä, kun kävelytiessä oli katkos. Yyterissä pystytimme teltan Yyteri Camping -leirintäalueelle, söimme ja rupesimme nukkumaan.

Matkalla Porin keskustasta Yyteriin kävellen; imettäen ja lastenvaunuja työntäen 😁

Vasta seuraavana päivänä näimme kuuluisat Yyterin hiekkadyynit. Olin unelmoinut rentouttavasta rantapäivästä auringon lämmöstä, uimisesta ja grillaamisesta nauttien, mutta toisin kävi. Sää osoittautui viileäksi ja tuuli oli kova, joten kuvitelmat vaihtuivat värjöttelyyn dyynin tarjoamassa tuulensuojassa, Lorenzon jalanpesuun merivedessä ja grillin makkaraperunoihin, koska nuotiopaikkaa ei tuulisella rannalla saanut käyttää. 

Hiekkarannalla oli sään takia tyhjää, mutta leirintäalue oli lähes täynnä. Yyteri Camping:ssä on hyvät huoltorakennukset vessoineen, suihkuineen, keittiö- ja ruokailutiloineen sekä useampi nuotiopaikka. Koska leirintäalueella ei tulentekokieltoa ollut, paistoimme iltapalaksi makkarat. Yyteri Camping oli ainakin meidän reissullamme huomattavasti Poroholman lomakeskusta rauhallisempi leirintäalue ja oikein sopiva lapsiperheille. Vuokrattavana on muun muassa polkuautoja sekä SUP-lautoja ja vastaanoton vierestä löytyy niin minigolf-rata kuin Angry Birds -leikkipuistokin.

Yyterin hiekkarannalla, Porissa.

Pori

Matkan Yyteristä Porin keskustaan matkustimme paikallisbussilla aikataulusyistä. Lorenzo onneksi nukkui matkan, ja vaunun kanssa pääsi bussin kyytiin ilmaiseksi. Porin kauppatorilta nappasimme ensinälkään Ojalan lihapiirakat ja leivoskahvit nautimme edullisessa Petras Cafessa ennen kuin suuntasimme Juséliuksen mausoleumille. Käppärän hautausmaalla, noin 2,5 kilometrin päässä kauppatorilta sijaitseva mausoleumi on kohde, jota ei Porin reissulla kannata jättää näkemättä. Fritz Arthur Juséliuksen 11-vuotiaana tuberkuloosiin kuolleen tyttärensä haudaksi rakennuttama mausoleumi on kaunis, ja sen nykyiset freskot ovat Akseli Gallen-Kallelan pojan Jorma Gallen-Kallelan isänsä luonnosten pohjalta maalaamia.

Juséliuksen mausoleumi, Pori.

Hautausmaakierroksen jälkeen oli vuorossa Kirjurinluoto. Pelle Hermannin leikkipuisto, liikennepuisto sekä Kirjurinluodon eläimet tekevät paikasta viihdyttävän kohteen lapsiperheille. Lorenzon kanssa kävimme Pelle Hermannin vankkurivaunulla ja ihmettelemässä alpakoita, vuohia sekä riikinkukkoja. Keskustaan päin palatessa poikkesimme vielä Keski-Porin kirkossa. Lounaaksi halusimme nauttia porilaista, Porissa kun olimme 😃Grilli-Pori oli sopivasti lähistöllä, ja saimmekin sieltä oikein maistuvat porilaiset = kaksi paahtoleipäsiivua, joiden välissä Metsästäjä-makkaraa, salaattia, sipulia sekä ketsuppia ja majoneesia. Porilaisiin Porissa päättyi Satakunnan reissumme, sillä lounaan jälkeen oli aika palata junalla kotiin Tampereelle.

Pelle Hermannin leikkipuiston haisuli, porilainen ja Pelle Hermannin vankkurivaunut, Pori.

Neljän yön telttaretki kaikkine kävelykilometreineen (vaunutteluineen) ja juna- sekä bussimatkoineen sujui hyvin yhdeksänkuukautisen vauvan kanssa. Vauvalle kun riittää, että saa unta, ruokaa ja läheisyyttä, joten rohkeasti matkaan vain! 😃 🏕