Sisilia ‒ Cataniasta Circumetneaa Taorminaan

Etelä-Italian saappaan kärki ja Sisilia olivat itselleni vielä täysin tutkimattomia alueita, joten olin innoissani, kun päätimme toukokuussa 2024 suunnata alueelle. Miehelläni on sukua Calabriassa, ja olimme monesti puhuneet, että pitäisi käydä heitä moikkaamassa ja yhdessä katselemassa mieheni isän puolen suvun asuinseutuja. Yhdistimme matkaamme lomailua uusia paikkoja kierrellen Sisiliassa ja sukulaiskierroksen Calabriassa sekä Pohjois-Italiassa Bibionessa. Matka oli ensimmäinen neljän hengen perheenä, joten testattua tuli myös, kuinka matkustaminen kahden pienen lapsen kanssa sujuu. Ainakin lasten sisarusrattaat, joissa toinen istuin on lähes maantasossa toisen istuimen alapuolella, saivat paljon ihmetystä aikaan italialaisissa. "Guarda, c´è un altro sotto!" eli "Katso, alhaalla on toinen!" -lausahduksen kuulimme monesti 😆 Mutta nyt siis sinne Sisiliaan 🛫

Catania

Valitsimme iltapäivä/iltalennon Helsingistä Cataniaan, jotta olisi suurempi todennäköisyys, että lapset nukkuisivat lennoilla. Ensimmäinen lentomme lähti myöhässä ja näytti siltä, ettemme ehtisi jatkolennolle Münchenistä Cataniaan, mutta lentoyhtiö olikin järjestänyt autokyydin meille ja kahdelle italialaiselle bisnesmiehelle koneesta koneeseen. Pikaisen vaihdon vuoksi matkatavaramme ja lastenvaunut eivät tulleet perille samaan aikaan kanssamme, vaan jouduimme hakemaan ne kentältä seuraavana päivänä. Onneksi olimme varanneet ensimmäisen yöpaikan lentokentän läheltä niin laukkujen hakumatka ei ollut pitkä.

Matkatavarat saatuamme suuntasimme Catanian keskustaa ja "la pescheriaa" eli kalatoria kohti, minkä kulmilla seuraava majoituksemme sijaitsi. Vaatteet vaihdettuamme lähdimme etsimään syötävää ja päädyimme pääkatu Via Etnealla sijaitsevaan Prestipino Cafè:seen maistelemaan sisilialaisia herkkuja. Otimme suolaiseksi välipalaksi "cipollina cataneset" eli voitaikinanyytit, joissa oli täytteenä sipulia, prosciutto cotto -kinkkua, mozzarellaa ja tomaattia. Olivat hyviä! Jälkiruoaksi maistoimme "minne/cassatelle di sant´agata" -leivoksia. Leivokset kuvastavat katolilaisen marttyyri Pyhä Agathan rintoja, jotka häneltä leikattiin pois hänen kieltäydyttyä järjestetystä avioliitosta. Nämä Catanian suojeluspyhimykselle omistetut leivokset pitävät sisällään sokerikakkupohjaa, ricottatäytettä suklaahipuilla ja ovat kuorrutettuja marsipaanilla sekä valkoisella sokerikuorrutteella. Leivoksen kruunaa kirsikka. Pidin tästä Prestipino -kahvilan versiosta paljon! Loppuillan kiertelimme keskustaa sinne tänne, haimme juomat kaupasta ja söimme hieman erilaisemmat pizzat Friggitoria Popolaresta nimittäin frittipizzat! En ollut ennen friteerattua pizzaa syönyt, mutta kyllä se maistui ja nälkä lähti 😃

"Cassatella di sant´Agata", Prestipino -kahvila, Catania

Roomalaisen amfiteatterin rauniot ja appelsiinimehukoju Cataniassa

"La pescheria" -alueen ravintoloita ja frittipizzat Friggitoria Popolaresta, Catania

Etna

Cataniasta on päivittäin (poislukien jotkin juhlapyhät) bussiyhteys Etnalle. Lähtö on aamulla läheltä Catanian päärautatieasemaa ja paluu iltapäivällä. Kokemukseni perusteella tämä linja on erittäin suosittu, ja lähtöpaikalla kannattaakin olla hyvissä ajoin ennen bussin lähtöä varmistaakseen paikkansa bussissa. Meidän saavuttua lähtöpisteelle bussi oli jo täynnä ja bussin ovellakin odotteli jokunen turisti jonossa siltä varalta, että joku paikka jostain ihmesyystä vapautuisi. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja koska matkasuunnitelmassamme Etna-vierailulle oli varattuna vain tämä yksi päivä, vaihtoehtona ei ollut herätä aikaisemmin seuraavana aamuna ja koittaa onnea bussin suhteen uudestaan, vaan otimme taksin Etnan Rifugio Sapienza -retkeilymajalle. Jos siis olet ajatellut matkata Etnalle bussilla, mene paikalle hyvissä ajoin niin kukkaro kiittää. Ajallisesti taksikyydillä säästimme tosin monta tuntia aikaa, sillä kahden tunnin sijaan matkaan meni suuntaansa alle tunti ja 6,5 tunnin perillä olon sijaan vietimme 1910 metrissä kolme tuntia, mikä riitti meille oikein hyvin.

Kun saavuimme Rifugio Sapienzalle, suuntasimme kohti Silvestrin kraattereita. Olimme valinneet kohteeksi nämä kraatterit, koska niille on helppo päästä kahden pienen lapsen ja vaunujen kanssa. Vaunut hylkäsimme kyllä hetkeksi, kun poikkesimme autotieltä alemman kraatterin reunalle ihastelemaan maisemia. Näky oli lumoava, ja vaikka laavakivet vierivät jalkojen alla eikä naarmuiltakaan vältytty, niin Etnalla kannattaa Sisiliassa ollessaan käydä! Lastenvaunut mukana kävimme vielä katsomassa ylemmän Silvestrin kraatterin sen matalammalta reunalta. Tihkusateessa ja muiden turistien hämmästellessä vaunujamme palasimme taksille ja Cataniaan. Sylvestrin kraattereilla ja eväitä syöden saimme kulutettua kolme tuntia Etnalla.

Etna, Sisilia

Vaatteiden vaihdon ja pienen levon jälkeen lähdimme taas kiertelemään Catanian keskustaa. Suuntasimme ensimmäiseksi vuonna 1897 perustettuun Pasticceria Saviaan herkuttelemaan. Tilasimme lihatäytteisen "arancino al ragu":n ja pinaatti-voitäytteisen arancinon sekä perinteiset ricotta-juustolla täytetyt cannolit ja cappuccinot. Esikoinen otti suklaajäätelöä. Kaikki oli niiiiin hyvää, etten voi muuta kuin sanoa, että Cataniassa ollessa Pasticceria Saviaa ei kannata jättää välistä! Nappasimme vielä suklaatäytteiset cannolit mukaan, mitkä söimme seuraavana aamuna aamupalaksi. Nam!

Pasticceria Savian herkkuja, Catania

Aivan Pasticceria Saviaa vastapäätä, tien toisella puolella, aukeaa Catanian vanhin kaupunkipuisto "Villa Bellini". Puisto on laaja ja sieltä löytyy niin suihkulähde, portaikko, eksoottisia kasveja, paviljonki kuin leikkipuistojakin. Kiva paikka lasten leikkiä ja aikuisten rauhoittua keskustan hälinän keskellä. Kiersimme puiston ympäri, esikoisemme viihtyi puiston leikkipaikoilla ja ihastelimme "elefanttipuuta". En tiedä, mistä puulajista on kyse (kommentoi ihmeessä alle, jos tunnistat!), mutta sen pinta ja muukin olemus tuo mieleen elefantin. Elefanteista puheen ollen Catanian kaupungin symboli on elefantti, koska legendan mukaan aikoinaan Catanian ensimmäisiä asukkaita suojeli kaupungissa elänyt kääpiöelefantti. Puistokierroksemme keskeytti sadekuuro, jonka jälkeen suuntasimme Don Peppinu -jäätelökojun kautta kämpille ja tilasimme pizzat.

Villa Bellini -puistoa, Catania

Gelatot Don Peppinusta, Catania

Viimeisen päivän Cataniassa aloitimme Caffè del Duomo -kahvilassa perinteisellä sisilialaisella aamiaisella eli granitalla täytetyllä briossisämpylällä. Sämpylä oli pehmeä ja mansikkagranita raikas! Energiaa täynnä suuntasimme lähellä sijaitsevaan Pyhän Agathan luostariin (Badia di Sant´Agata) ja kiipesimme portaat ylös sen näköalatasanteelle. Ylös pääsee myös hissillä, mutta jokin minua vanhoissa portaikoissa kiehtoo ja haluan aina mahdollisuuden tullen niitä tutkia, joten valintamme oli portaat 😍 Luostarin kupolista on hyvät näkymät, ja sieltä kannattaa ehdottomasti käydä ihastelemassa Etnaa ja Cataniaa ylhäältä käsin. Ennen Circumetnea -junamatkaa ehdimme vielä piipahtaa Catanian katedraalissa (Duomo di Catania) sekä kalatorilla maistamassa Scirocco Sicilian Fish Lab:n "cartoccio di mare senza spine" -annosta; friteerattua mustekalaa, katkarapuja, anjoviksia, seepiaa ja päivän kalaa ruodottomana. Maistui!

Mansikkagranitabriossin voimalla Pyhän Agathan luostarin kupoliin ihastelemaan maisemia, Catania

Duomo di Catania 

"La pescheria" -torialueen tarjontaa, Catania

Energian purkua leikkipuistossa ennen junamatkaa Cataniasta Randazzoon

Randazzo

Circumetnea-rautatie kulkee tulivuori Etnan länsipuolella Catania-Riposto -välillä. Valitsimme reitiltä pysähdys- ja yöpymispaikaksemme Randazzon, koska löysin Booking.com:sta kivan majapaikan sieltä. Saavuttuamme Randazzon juna-asemalle Casa Don Vicenzo - B&B-paikan ihana emäntä oli meitä vastassa, kun oli lukenut varaustiedoista mukanamme olevan pieniä lapsia. Huomasimme tavarat huoneeseen saatuamme ja lähdettyämme etsimään ruokapaikkaa, että Randazzo ei ollut maailman paras kylä jalankulkijan näkökulmasta. Randazzon keskiaikaisessa vanhassakaupungissa tiet ovat kapeita, jalkakäytäviä ei juurikaan ole ja mutkittelevilla teillä saa olla tarkkana, ettei jää auton alle. Tästä huolimatta ja majapaikkamme emäntä Martan suosituksesta löysimme Ristorante San Giorgio e il Dragoon syömään. Tämä tien päässä "umpikujassa" sijaitseva ravintola oli oiva valinta niin ruokansa kuin senkin perusteella, että vilkkaalla esikoisellamme oli tilaa juoksennella ravintolan piha-alueella, ja me saimme nauttia illallista melko rauhassa (yksivuotiaan kuopuksemme tiputellessa pöydältä kaiken, minkä käsiinsä sai).  

Randazzon vanhassakaupungissa, Sisilia

Illalliseksi paikallisia herkkuja; mm. pasta alla Normaa, Ristorante San Giorgio e il Drago

Castiglione di Sicilia

Randazzon B&B-paikan pitäjä tarjosi meille autokyydin seuraavaan kohteeseemme Castiglione di Siciliaan. Jo kukkulan laelle autolla noustessamme viehätyin tästä kylästä, joka on valittu yhdeksi Italian kauneimmista ("I Borghi più belli d´Italia"). Tavarat majapaikkaan jätettyämme lähdimme etsimään syötävää, mutta olimme liikkeellä iltapäivän kiinnioloaikaan eikä valinnanvaraa hirveästi ollut. Päädyimme yhteen kylän kahviloista ja tilasimme pizzapalaset sekä pistaasileivonnaisia. Uudella energialla työnsimme lastenrattaat ylämäkeen Basilica Maria SS. della Catena -kirkolle ja siitä vielä ylemmäs Castello di Laurian linnalle, joka ei itsessään hätkäyttänyt. Palasimme linnalle kuitenkin vielä auringonlaskun aikaan take away -pizzojen kera, ja tätä voin todellakin suositella! Näkymät linnan edestä Etnalle ja auringonlasku olivat yhdistelmä, joka kruunasi päivämme keskiaikaisessa Castiglione di Sicilian kylässä.

Castiglione di Sicilian keskiaikaista kaupunkia ja välipalaa

Pizzat auringonlaskun aikaan Castello di Laurialla, Castiglione di Sicilia

Gole dell´Alcantara

Toiseksi Castiglione di Sicilia -päiväksi olimme suunnitelleet "pienen" retken Alcantara-joen kanjonille. Tykkäämme kävellä ja ajattelimme, että kun meillä ei ollut mihinkään kiire niin miksi emme patikoisi kanjonille ja takaisin. Nappasimme kukkulalta laskeutuessamme kaupasta evästä ja otimme ensimmäiseksi etapiksi noin kolmen kilometrin päässä sijaitsevan Cuba di Santa Domenican, joka on laavakivestä rakennettu bysantilainen kappeli. Viiniviljelmien keskellä sijaitseva omalaatuinen "cuba" kannattaa käydä katsomassa, vaikka sen sisälle ei pääsekään. 

Bysantilainen Santa Domenican kirkko, Castiglione di Sicilia

Seuraavaksi palasimme autotien varteen kävelemään ja pysähdyimme 2,5 kilometrin päästä Alcantara-joen putouksia ihastelemaan. Virtaavan veden silottamat kalliot ja sillan ali juokseva kirkas vesi näyttivät ihanilta. Matkamme jatkui google maps:n opastamana Alcantara-joen eteläpuolta kohti kuuluisaa kanjonia. Vanhan rautatien ylitettyämme polku kapeni ja kulki vanhaa joenpohjaa pitkin (ei paras reittivalinta lastenvaunujen kanssa 🙈) ja toivoimme vain, että käärmeet pysyvät tieltämme poissa. Juomatauon jälkeen pääsimme kuitenkin pikkuhiljaa leveämmälle, mutta edelleen kivikkoiselle polulle ja sieltä taajama-alueelle Gravàan ja eteenpäin Fondaco Mottaan, missä ylitimme Alcantara-joen. Tästä matkaa ei ollut enää pitkälti, vaan saavuimme pian joen pohjoispuolelle päästyämme Alcantaran kanjonille takanamme 11,5 kilometrin taival lastenvaunujen ja kahden pienen lapsen kanssa. 

Matkalla Gole dell´Alcantara -kanjonille

Alcantara-joen kanjonia tutkiakseen on laskeuduttava alas kanjoniin, ja tästä on maksettava pääsymaksu. Halvin vaihtoehto on mennä portaita (me maksoimme kesällä 2024 2 euroa/hlö, lapsista ei mennyt maksua), mutta alas pääsee myös hissillä, jolloin maksu on 10-15 euron luokkaa per henkilö. Kanjoni on suosittu nähtävyys, ja niin meidänkin siellä vieraillessamme moni oli nauttimassa auringosta joen rantakivikolla tai kahlaamassa virtaavassa koskessa kanjonia tutkien. Jos olet matkustamassa Sisiliaan, ei "gole dell´Alcantara":a kannata jättää näkemättä. Laavakivikanjonin upeat, korkealle nousevat seinämät houkuttelevat tutustumaan niihin lähemmin ja astumaan jääkylmään virtaavaan veteen. Koskea ylöspäin kulkiessa joutuu kamppailemaan pysyäkseen pystyssä virrassa, mutta on se sen arvoista. Kuumana kesäpäivänä myöskään kylmään veteen kastautumisesta ei ole haittaa 😎 

"Gole dell´Alcantara" ‒ Alcantara-joen kanjoni, Sisilia

Eväsleivät syötyämme ja kanjonia tarpeeksi ihasteltuamme oli aika suunnata takaisin kohti Castiglione di Siciliaa. Valitsimme paluureitiksi Google maps:n ehdottaman reitin Alcantara-joen pohjoispuolella, koska emme halunneet palata kuivuneen joen pohjalle. Uuden reitin autotien vartta kulkeva alku oli helppo vaunun kanssa liikuttaessa, tosin nuorimmaisemme suostui olemaan vaunuissa oikeastaan vain päiväuniensa ajan, ja muuten kannoin häntä koko matkan. Asfalttipäällysteisen alun jälkeen koitti kunnon patikointiosuus kivikkoisempaa polkua pitkin joenvartta mukaillen puiden keskellä, mutta se ei ollut läheskään yhtä haastava kuin menomatkan joenpohja. Loppumatkasta hämärä alkoi laskeutua ja ukkosrintama lähestyi kovaa vauhtia, mutta pelastukseksemme yksi autoilija pysähtyi ja kysyi matkamme määränpäätä. Suunta oli sama, ja pääsimme viimeiset pari kilometriä autokyydillä. Onneksi, nimittäin kukkulan laelle vaunujen kanssa kiipeäminen päivän uurastuksen jälkeen ukkosmyrskyssä olisi ollut rankkaa. Autosta poistuttuamme alkoi vieläpä sataa isoja rakeita ja juoksimme Castiglione di Sicilian keskusaukion baariin suojaan. Siitä sitten sateen hellitettyä ansaitulle levolle lähes 20 kilometrin reippailupäivän jälkeen majapaikan huoneeseen. Olipahan seikkailua kerrakseen ⛈

Taormina

Seuraavaan kohteeseemme Taorminaan matkustimme Castiglione di Siciliasta bussilla. Kesän kuumuus ja kiemurteleva tie saivat esikoisemme voimaan huonosti, ja pyykinpesu olikin sitten listalla ensimmäisenä, kun Taorminan kämpille pääsimme. Virkistäytyneinä lähdimme kiertelemään Taorminan kaupunkia ilman mitään tarkempaa päämäärää. Löysimme take away -ruokapaikan, mistä ostimme mukaan "arancineja" eli friteerattuja ja täytettyjä riisipalloja, ja kävelimme läheiseen Taorminan kaupunginpuutarhaan (Villa Comunale di Taormina) piknikille. Puutarha on viehättävä ja siellä riittää nähtävää ja tekemistä myös perheen pienemmille. Puistosta löytyy leikkipuisto, erilaisia kasveja ja puita ihmeteltäviksi sekä kivat näkymät merelle.

Taorminassa

"Arancinit" Villa Comunale di Taormina -puistossa, Taormina

Taorminan vanhassakaupungissa emme voineet ohittaa Pasticceria Minotauro -leivoskauppaa, vaan mukaan tarttui perinteinen "cannolo" ricottatäytteellä ja pari "minnuzze di Sant Agata" -leivosta. Näiden herkkujen siivittämänä jatkoimme kiertelyä, pysähdyimme Piazza IX Aprile -aukiolle ihastelemaan maisemia ja pitihän sitä pistaasijäätelöäkin kävelyn lomassa maistella. Sitten kämpän kautta kohti rantaa ja Isola Bellaa. 

Taorminan vanhaakaupunkia, Sisilia

Sisilialaisia herkkuja; "minnuzza di Sant´Agata" & "cannolo", Taormina

Piazza IX Aprile -aukiota & pistaasijäätelöä, Taormina

Taorminan kaupunki sijaitsee kukkulalla ja rannalle päästäkseen on laskeuduttava sieltä alas. Menomatkalla päätimme päästä alas jalan, mutta se osoittautui haastavaksi, koska lähes koko laskeutuminen oli portaikkoa. Mieheni kantoi vaunuja, kun minä kannoin kuopustamme ja pidin huolta, että myös esikoisemme pysyi matkassa mukana. Ihan viimeisissä portaissa Francesco sai onneksi kantoapua, mutta rankkaa oli. Rannalle päästyämme kävimme esikoisen kanssa vedessä (oli kylmää), mutta se jäi lähinnä kastautumiseen, kun meitä varoiteltiin mahdollisista meduusoista. Yhtään meduusaa emme kuitenkaan tällä rannalla nähneet, ja paluumatkalla käytimme köysiratahissiä takaisin kaupunkiin nousemiseksi. Illan lepäilimme kämpillä noutopizzoista nauttien. 

Isola Bella, Taormina

Seuraavana aamuna nautimme aamupalan Bam Bar:ssa, Taorminan suositussa granitapaikassa. Vadelmagranita oli ihanaa ja sen päällä oleva kermavaahto parasta, mitä olen koskaan syönyt! En voi kuin suositella paikkaa, vaikka usein sinne saattaa joutua jonottamaankin. Aamiaisen jälkeen matka taittui vaunuja työntäen ja rinkkoja kantaen kapeaa vaelluspolkua pitkin alas Taormina Giardini -juna-asemalle. Rautatieasema oli varmaan nätein kaikista asemista, joilla olen käynyt, ja eväät mukanamme hyppäsimme junaan kohti Calabriaa. Matkan erikoisuutena oli, että Sisilian ja Manner-Italian yhdistävään lauttaan mentiin junan kyydissä. Lauttamatkan ajaksi sai poistua lautalle ja ostaa vaikka lautan kuuluisia "arancineja", kunnes oli taas aika jatkaa matkaa rautateitse ja siirtyä junaan omille paikoille. Calabriassa vietimme muutaman päivän mieheni sukulaisten kanssa ennen kuin otimme yöjunan kohti Pohjois-Italiaa.

Matkalla Taormina Giardini -juna-asemalle ja itse asemarakennus, Taormina

Juna-lauttamatkalla Messinasta Reggio Calabriaan