Unelmavaellus & Auronzo di Cadore

Vuoden 2019 heinäkuussa yksi unelmistani toteutui, kun mieheni Francescon 30-vuotissyntymäpäivän aikoihin otimme vaelluskohteeksemme yhden Dolomiittien suosituimmista vaelluskohteista; Tre Cime di Lavaredon eli "Lavaredon kolme huippua". Nämä kuuluisat, vähän alle 3000 metriä korkeat huiput ovat osa Alppien vuoristoa ja sijaitsevat Pohjois-Italiassa Gardajärven koillispuolella, Veneton ja Trentino-Etelä-Tirolin rajalla. Dolomiittien vuoristoalue ja täten myös Tre Cime di Lavaredon huiput muodostuvat kerrostuneesta kalkkikivestä, dolomiitista, josta tämä Alppien osa on saanut nimensä.

Me ja Tre Cime di Lavaredo, Dolomiitit 🌄

Lähdimme matkaan aikaisin aamusta Latisanasta Francescon kaverin kyydillä ja 3,5 tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme perille Auronzoon, josta olimme varanneet majoituksen. Vaatteiden vaihdon ja evästauon jälkeen pakkasimme reppumme ja ajoimme autolla Misurinaan Camping Alla Baitan liepeille. Auton olisi voinut ajaa ilmaiseksi vielä hieman ylemmäs Antorno-järven luo, jonka jälkeen maksullinen tieosuus Tre Cime di Lavaredo -huippujen juurelle alkaa. Me kuitenkin halusimme kunnon vaelluskokemuksen saadaksemme patikoida koko matkan Auronzo di Cadoren korkeimmalla sijaitsevasta pikkukylästä Misurinasta huipuille. Alkumatka Camping Alla Baitalta oli jyrkkää ylämäkeä, ja ennen maksullisen tieosuuden alkua kävelimme autotietä pitkin. Antorno-järven ohitettuamme tienviitta opasti meidät varsinaiselle vaelluspolulle. 

Antorno-järvi, tienviitta vaellusreiteille ja miehet patikoimassa hevosniityn ohi, Auronzo di Cadore.

Heti alkuun törmäsimme vuorella vapaana laiduntaviin hevosiin. Ohitettuamme rauhalliset ja kauniit hevoset niityllä varsinainen nousu ylös vuorenrinnettä alkoi. Polku muuttui metsäosuuden jälkeen kivisemmäksi, irtokiviä oli runsaasti ja vasemmalla puolella avautui syvähkö kuilu. Sää oli tähän saakka ollut pilvinen, ja tässä vaiheessa ensimmäiset sadepisarat putosivat alas. Aikaa nousuun Rifugio Auronzo -vuoristomajalle Misurinasta kului vajaa pari tuntia, ja matkaa kertyi noin 7 kilometriä. 

Rifugio Auronzo -vuoristomajalle päästyämme sade oli yltynyt rankkasateeksi, ja olimme aivan läpimärkiä, kun istahdimme pöydän ääreen täydessä ruokasalissa. Tre Cime di Lavaredo -kuivakakkua ja Coca-Colaa nauttiessamme katselimme ulos miltein epätoivoisina, koska näkyvyys ulkona oli todella huono sateen ja sumun takia. Onneksi sade hellitti lopulta, ja pääsimme näkemään ne kolme kuuluisaa huippua, joiden takia olimme matkaan lähteneet.

Rifugio Auronzon Tre Cime di Lavaredo -kuivakakku ja vuoristomaja itse, Auronzo di Cadore.

Rifugio Auronzo -vuoristomaja sijaitsee aivan Tre Cime di Lavaredon huippujen juurella, joten huippujen ikuistamiseksi kuvaan ei tarvitse kauhean pitkää matkaa vaeltaa. Tietenkin, kun on vuorelle asti vaeltanut tai ajanut, kannattaa huippuja kiertävä vaellusreitti patikoida. Reitti on suht helppokulkuinen lukuun ottamatta paria jyrkempää nousua ja laskua. Noin yhdentoista kilometrin pituinen lenkki sopii loistavasti päiväretkeksi. Vuorilla sää voi vaihtua nopeastikin, ja pilvisenä päivänä pilvet tai sumu voivat haitata huippujen näkymistä. Jos siis vain mahdollista, valitse ylösnousuun pilvetön päivä. Sateisesta päivästä huolimatta meidän vaelluksemme onnistui kuitenkin loppujen lopuksi hyvin.

Rifugio Lavaredo ja minä sisällä sadetta pitämässä, Auronzo di Cadore 🍺

Rifugio Auronzo -vuoristomaja sijaitsee Tre Cime di Lavaredon huippujen eteläpuolella. Jo 1,7 kilometrin päässä on huiput kiertävän reitin toinen vuoristomaja; Rifugio Lavaredo. Pysähdyimme tänne oluille pitämään sadetta, joka yltyi hetkeksi. Rifugio Lavaredo on ihanan kotoisa ja sen lämpimään tunnelmaan sukeltaa mielellään, vaikka olisikin juuri pysähtynyt Rifugio Auronzossa. Sateen hellitettyä kiipesimme ensimmäisen jyrkähdön ylämäen pienimmän huipun "Cima Piccolan" viertä ja noin puolen kilometrin jälkeen laskeuduimme tasanteelle, josta kolme huippua näkyvät hienosti. Tämä onkin yksi suosituimmista kohdista vaellusreitillä napata kuva niin huipuista kuin itsestään huippujen kanssa. Forcella Lavaredon (näköalapaikka) ja Rifugio Antonio Locatelli -vuoristomajan välisellä 2,2 kilometrin matkalla voi poiketa kurkkaamaan sisään yhteen Monte Paternon luolista ja ikuistaa kuuluisat huiput luolasta käsin. 

Me ja kolme kuuluisaa huippua; Tre Cime di Lavaredo, Dolomiitit.

Rifugio Antonio Locatelli -vuoristomajalta ihastelimme vielä Tre Cime di Lavaredon huippuja ennen kuin jatkoimme matkaa ensin alamäkeen laaksoon, jossa oli lauma lehmiä lauduntamassa. Lehmänkellojen kalkkeessa jatkoimme jyrkkään nousuun, jonka jälkeen edessämme siinsi Malga Langalm -vuoristomaja. Matkaa Rifugio Antonio Locatellilta Malga Langalmille on 3,2 km. Olisimme halunneet syödä illallista Malga Langalmissa, mutta keittiö meni juuri nenämme edestä kiinni. Harmituksesta huolimatta parempi niin, koska pian alkoi jo hämärtää ja ukkonen lähestyi. Suorastaan juoksimme ensin 3,2 kilometriä Rifugio Auronzo -vuoristomajalle, mistä olimme huiput kiertävälle reitille lähteneet, ja sieltä samaa reittiä kuin tullessakin alas autolle. Ehdimme juuri ja juuri alas vuorelta ennen ukkosmyrskyä ja pilkkopimeää. Pikkuvinkkinä; ei kannata jättää laskeutumista ihan näin viime tippaan 😅 

Rifugio Antonio Locatelli ja Laghi dei Piani -järvet, Sesto.

Lehmiä vuoristossa ja Malga Langalm -vuoristomaja, Dolomiitit. 

Päästyämme takaisin Auronzoon saimme etsiä ruokapaikkaa jonkin aikaa, sillä melkein kaikki paikat olivat jo kiinni. Viimein löysimme kuitenkin yhden avoinna olevan ravintolan tästä pikkukylästä, joka sekin oli jo sulkeutumassa, mutta venytti aukioloaan meidän vuoksi. Pizzeria Ristorante Monacossa tilasin gnoccheja, ja ruoka maistui vuoriseikkailun jälkeen herkulliselta. Väsyneinä, mutta onnellisina palasimme majapaikkaamme nukkumaan.

Lazion jalkapallojoukkue (Serie A) oli korkeanpaikan leirillä Auronzo di Cadoressa sattumalta samaan aikaan kuin mekin. Francescon kaveri, joka on suuri jalkapallofani, halusi tietenkin käydä katsomassa joukkueen harjoituksia hotelliaamiaisen jälkeen. Hotellilla näin mainoksen, että lähellä Cortina d´Ampezzon lomailu- ja talviurheilukeskuksessa sijaitsee yksi Italian pisimmistä vuorenrinnettä alas laskevista vuoristoradoista, ja minun oli päästävä sinne. Jalkapallotreenejä aikamme seurattuamme ajoimme Cortina d´Ampezzoon ja kävimme Fun Bob -vuoristoradassa. Kiva kokemus ja suosittelen ehdottomasti, vaikka huimapäisimpien vauhtia voikin alas tullessa hidastaa heikkohermoisempien jarruttelu radalla.   

Auronzo di Cadore kuvina.

Summa summarum Tre Cime di Lavaredo kannattaa ehdottomasti lisätä To See -listalle, jos et ole vielä näitä kolmea huippua nähnyt. Jos haluat päästä helpolla, aikaa on vähän tai vaellus irtokivisellä polulla ei vain sovi, maksa 30 euron maksu henkilöautosta, aja autolla Rifugio Auronzolle, kävele 2,3 kilometriä ja nappaa hieno kuva 🌄🌄🌄 Tai jos haluat kokea nousun jalan Tre Cime di Lavaredon -huipuille, jätä autosi Misurinaan Antorno-järvelle ja saatat nähdä matkalla vaikka vapaana laiduntavia hevosia. Tre Cime di Lavaredo -huiput voi kiertää molempiin suuntiin, mutta vastapäivään kiertäessä saavut Malga Langalmille loppumatkasta ja voit syödä kunnon ruoan vaelluksen päätteeksi, kunhan vain lähdet tarpeeksi ajoissa liikkeelle. Päädytpä mihin tahansa ratkaisuun, kannattaa nämä huiput käydä katsastamassa!