Italian kiertomatka

Vuonna 2011 vietin vähän yli kaksi viikkoa Italiassa äitini, siskoni ja mummoni kanssa. Kolmen sukupolven kiertomatka Italiassa alkoi Pisasta ja päättyi Bergamoon. Näimme suurimman osan Italian päänähtävyyksistä, aikataulu oli välillä tiukka, mutta matka oli onnistunut. Matkamme saapasmaan halki eteni näin:

Lähdimme matkaan kesäkuun loppupuolella. Lensimme Ryanairilla Tampereelta Pisaan, jonne saavuimme myöhään illalla. Laskeuduttuamme Galileo Galilein lentoasemalle suuntasimme suoraan majapaikkaamme, jonka olimme varanneet kävelyetäisyydeltä lentoasemasta. Seuraavana aamuna kahvin ja vakuumipakatun croissantin jälkeen aloitimme suunnistuksen kohti seuraavaa yösijaa B&B D'Annunziota. Olimme kartasta katsoneet, ettei sinne olisi hirveästi matkaa, mutta aikaa vaellukseen meni kuitenkin kaksi tuntia (!). Ilman auttavaista vanhaa miestä koirineen, hedelmäkauppiasta ja autovuokraamon työntekijöitä matkaan olisi varmasti mennyt pidempäänkin, sillä tuolloin käytössämme ei ollut google mapsia ja lentokenttähostellista saatu karttakin oli todella suurpiirteinen.

Galileo Galilein lentoasema Pisassa.

Perille päästyämme joimme virvokkeet, pakkasimme rantakassit ja otimme bussin noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Marina di Pisaan. Mahojemme jo kurniessa etsimme ensitöiksemme lounaspaikan ja söimme ensimmäisen kunnon aterian Italian maaperällä. Tilasin siskoni kanssa puolitettavaksi pizza margheritan ja chilipaprika-tomaattipastan, kun taas keliakiaa sairastaville äidilleni ja mummolleni menulta löytyi makkara-tonnikalasalaatti ja tomaattirisotto. Ruokaa maistaessani muistan ajatelleeni, että tällaistako se ylistetty italialainen ruoka on ja tätäkö tulemme syömään seuraavat kaksi viikkoa. Pizza maistui todella suolaiselta, samoin pasta, joka oli kaiken lisäksi todella tulista. Vaikuttiko sitten Ligurianmeren läheisyys ruoan suolaisuuteen vai onko Toscanassa tai Pisan alueella ruoka vain yleisestikin suolaisempaa kuin muualla Italiassa sitä en tiedä, mutta tämä ruokapaikka Marina di Pisassa ei ollut ainoa ravintola, jossa ruoka oli todella suolaista 😁

Marina di Pisan lounasruokailu; makkara-tonnikalasalaattia, pizza margheritaa, chilipaprika-tomaattipastaa ja tomaattirisottoa.

Jälkiruoaksi haimme gelatot (jäätelöt), jotka maistuivat taivaallisilta. En ollut koskaan maistanut niin hyvää jäätelöä ja gelatoa söimmekin sitten päivittäin koko Italian matkamme ajan. Ennen paluuta Pisaan pulahdimme tietenkin vielä Ligurianmereen kivikkoiselta rannalta. Täpötäydessä bussissa hikoiltuamme jaksoimme vielä kierrellä Pisan keskustassa ennen majapaikkaamme paluuta.

Seuraavana päivänä teimme päiväretken Firenzeen. Tunnin junamatka sujui mukavasti ja rautatieasemalta ostamamme kartan avulla suunnistimme Santa Maria del Fioren katedraalille. Firenzen tuomiokirkoksikin kutsuttu rakennus oli vaikuttava, jopa epätodellinen näky, kun se kaikessa komeudessaan nousi edessämme saavuttuamme tuomiokirkon aukiolle. Harmikseni katedraalia oltiin restauroimassa, eikä sen kupoliin päässyt kiipeämään. Sen sijaan päätimme kiivetä tuomiokirkon vieressä olevaan campanileen eli kellotorniin, josta ihastelimme Firenzeä ylhäältä käsin. Ennen muita nähtävyyksiä kävimme lounaalla jo etukäteen valitsemassamme paikassa I'Toscanossa (gluteenitonta pastaa saatavilla, nykyään ravintola on valitettavasti suljettu) ja söin yhtä parhaimmista keitoista ikinä; pappa al pomodoroa. Keitto oli valmistettu tomaateista, leivästä ja sen kruunasi italialainen oliiviöljy, nam! Ruoan jälkeen herkuttelimme tiramisulla kahvilassa ja kävimme muun muassa Ponte Vecchiolla.

Santa Maria del Fiore -katedraali, Ponte Vecchio ja Daavid-patsaan jäljennös
sen alkuperäisellä paikalla Palazzo Vecchion ulkopuolella Firenzessä.

Siskoni oli jo Firenze-päivänä nuhassa ja minulle kurkkukipu iski seuraavana päivänä. Luulen yöksi päälle jätetyn ja sänkymme yläpuolella sijainneen ilmastointilaitteen vilustuttaneen meidät, enkä ole tämän jälkeen koskaan jättänyt ilmastointia päälle yöksi. Jaksaminen oli nollassa, mutta päiväksi suunniteltu käynti Pisan kaltevalla tornilla oli tehtävä. Perille päästyämme otimme "pakolliset" tornin pystyssä pitämis kuvat ja kävimme läheisessä ruokapaikassa lounaalla. Loppupäivän lepäilimmekin vain huoneessamme ja keräsimme voimia iltaa varten. Illalla nimittäin järjestettiin il Gioco del Ponte, joka on jo satoja vuosia vanha perinne Pisassa. Vuosittain järjestettävä il Gioco del Ponte muodostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen on historiallisia asuja esittelevä kulkue. Tapahtuman toinen osio on kilpailu, jossa kaupungin pohjois- ja eteläpuolen joukkueet kilpailevat Ponte di Mezzolla paremmuudesta. Kilpailun voittaa se puoli, joka onnistuu hallitsemaan siltaa työntämällä kärryn vastustajineen vastustajan päähän siltaa. Ainakin vuonna 2011 tapahtuman alusta siihen, kun varsinainen kisailu sillalla alkoi, kesti kolme tuntia. Varsinkin pukukulkue oli mielenkiintoinen ja kilpailuakin olisi voinut olla kiva seurata, jos olisimme nähneet sillalle kunnolla. Jos siis satut olemaan Pisassa kesäkuun lopussa, älä jätä il Gioco del Pontea välistä!

Pisan kaltevaa tornia kannattelemassa.

Il Gioco del Ponten pukukulkuetta, Pisa.

Seuraava päivä meni osaltani nukkuessa ja levätessä, kun taas äitini, siskoni ja mummoni lähtivät vielä toistamiseen Marina di Pisaan. Muiden palatessa rannalta selvitimme mahdollista illallispaikkaa ja lähdimme kävelemään kohti La Scaletta -ravintolaa, josta oli saatavilla gluteenitonta pizzaa. Pizzat ja jälkkärit nautittuamme otimme taksin takaisin majapaikkaamme, viimeinen ilta Pisassa oli vietetty.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen kiirehdimme ensin bussiin ja sitten juna-asemalle ostamaan lippuja. Junamatkalla Pisasta Veronaan vaihdoimme junaa kaksi kertaa; Firenzessä ja Modenassa. Veronassa kävimme katsastamassa Julian parvekkeen sekä amfiteatteri Arenan ja pikavisiitin perusteella voisin hyvin käydä Veronassa joskus uudestaankin. Matkamme jatkui junalla Peschiera del Gardaan, josta otimme taksin Sirmioneen ja majapaikkaamme Le Rêveen. Bed & Breakfastin omistaja oli todella mukava ja huolehti kaikista toiveistamme oleilumme aikana, muun muassa järjestämällä gluteenitonta leipää äidilleni ja mummolleni aamupalalle.

Julian parveke Capuletin talossa Veronassa.

Ensimmäinen päivä Sirmionessa alkoi shoppailukierroksella suloisissa pikkuputiikeissa ja aikamme kierreltyämme lähdimme uimarannalle. Gardajärven vesi oli ihanan viileää paahteisena päivänä ja jaoimme rannan joutsenten kanssa, joita Sirmionessa oli runsaasti. Pulahduksen jälkeen lähdimme huoneeseemme valmistautumaan illallista varten. Kuljeskelimme ravintoloiden ruokalistoja tutkien ja kun La Roccia -ravintolan sisäänheittäjä lupasi gluteenitonta pastaa, astuimme sisään ravintolaan. Pöydässä ruokalistaa lukiessamme gluteenitonta pastaa ei kuitenkaan ollut tarjolla, olisiko sisäänheittäjän kanssa sitten tullut väärinkäsitys, mutta jäimme silti ravintolaan. Äiti ja mummo puolittivat tonnikalasalaatin ja risoton, kun taas minä puolitin siskoni kanssa pizzan. Harmittelimme kyllä, että pitikin juuri tänä iltana puolittaa pizza, koska La Roccian salame dolce -pizza oli niiiin hyvää, eikä suolaista niin kuin Pisan seudulla. Vahva suositus siis La Roccia -ravintolasta, jos joskus satut Sirmioneen. Hyvää ruokaa ja ihana tunnelma ja ympäristö!

Sirmionea, Gardajärvi.

Toisena päivänä Sirmionessa oli aika tutustua kaupungin linnoitukseen. Linnoituksen kivimuurien sisäpuolella oli kiva seikkailla ja tähystystornista avautui maisemat Gardajärvelle. Kierroksen jälkeen lepäilimme hetken huoneessamme kirjoitellen postikortteja ja syöden välipalaa. Viime illan epäonnistuneen gluteenittoman pastan metsästyksen vuoksi kävimme apteekista hakemassa gluteenitonta spaghettia ja hakeuduimme sitten ravintolaan, jossa kokki lupasi valmistaa pastasta annokset äidilleni ja mummolleni. Itse päädyin taas valitsemaan pizzan. Ehdimme vielä hakemaan jo perinteeksi muodostuneet iltagelatot ennen kuin taivas repesi ja alkoi satamaan ja ukkostamaan.

Sirmionen linnoitusta ja näköaloja sen muureilta.

Seuraavana aamuna matkamme jatkui moottorialuksella Sirmionesta Peschiera del Gardaan, josta otimme junan Venetsiaan. Lentokenttäbussilla pääsimme suht lähelle Venezia Camping Villagea, jonne jätimme tavaramme ja lähdimme tutustumaan Venetsiaan. Kaupungin kojuista ja putiikeista löysimme jos jonkinlaista pientä kivaa itsellemme, ostin muun muassa karnevaalimaskin ja Muranon lasista valmistetut korvakorut. Ilman kunnollista karttaa ja Venetsian kapeiden kujien johdattamana eksyimme hieman sivukujille, mutta avuliaitten kaupunkilaisten avulla löysimme sinne, minne halusimmekin eli nähtävyyksien luokse. Näimme Pyhän Markuksen torin, Huokausten sillan, Canal Granden ja Rialton sillan. Tiukan aikataulumme vuoksi kerkesimme juuri ja juuri juosta illalliselta viimeiseen bussiin leirintäalueelle ja pois ukkoskuuron alta. Onneksi emme eksyneet enää toista kertaa!

Yksi Gardajärvellä kaupungin välistä liikennettä hoitava alus.

Mökkimme Venezia Camping Village -leirintäalueella.

Minä ja Canal Grande -kanava, Venetsia.

Gluteeniton aamupala leirintäalueella, Venetsia.

Yö leirintäalueen mökissä sujui mukavasti ja aamupalakin Venezia Camping Villagessa oli oikein hyvä. Yksi paikan omistajista oli itsekin keliaakikko ja yllätti äidin sekä mummon aamupalalle leipomallaan gluteenittomalla tiikerikakulla! Aamiaisen jälkeen otimme bussin Venetsian rautatieasemalle, josta jatkoimme junalla Riminiin. Tarkoituksenamme oli jatkaa matkaa bussilla San Marinoon ja käydä siellä päiväretkellä, mutta sateinen sää ja huonot bussiaikataulut muuttivat suunnitelmiamme. San Marino jäi tällä kertaa välistä ja vietimme päivän Riminin kauppoja kierrellen ja ruokaa etsien. Mistään ei oikein löytynyt keliaakikoille sopivaa evästä, joten haimme sitten mehua, hedelmiä ja muuta pientä ruokakaupasta. Rimini kuhisi vaaleanpunaisiin hattuihin ja muihin asusteisiin pukeutuneita ihmisiä, sillä olimme sattuneet paikalle juuri Rosa Notte -tapahtuman aikaan. Illalla Riminin rannalla olisi ollut muun muassa konsertti ja ilotulitus, mutta pysyttelimme tavaroinemme rautatieasemalla ja odotimme vähän ennen kahta lähtevää yöjunaamme Roomaan.

Saavuttuamme Roomaan aikaisin aamulla halusimme vain löytää jotakin aamiaista ja varaamaamme Bed & Breakfast –paikkaan. Ensin otimme bussin ja sitten vielä taksin ja pääsimme kuin pääsimmekin viimein majapaikkaamme Al Ponte del Papaan. Sisäänkirjauduimme, jätimme mummon lepäämään huoneeseen ja suuntasimme tutustumaan Rooman kaupunkiin. Kiertelimme aikamme ja palasimme hakemaan mummon, minkä jälkeen otimme bussin etukäteen valitsemaamme ruokapaikkaan; Ristorante Arturoon. Mummo otti juustorisottoa ja me muut päätimme pitää pastaillan. Syömäni lohipasta oli niin hyvää, että palasimme samaiseen paikkaan vielä toisenakin iltana ja olemme tehneet samaista pastaa kotonakin monta kertaa Italian matkan jälkeen.

Ristorante Arturon herkullinen lohipasta, Rooma.

Olimme laittaneet kellon soimaan aikaisin aamulla, mutta tunsimme vielä Rimini-Rooma –yöjunan aiheuttaman väsymyksen ja siirsimme herätystä myöhemmäksi. Aamupalan jälkeen matkasimme ensin bussilla ja sitten junalla Trasteveren kaupunginosaan, jossa oli käynnissä jokasunnuntaiset markkinat. Kiertelimme kojuja, joissa oli enimmäkseen myynnissä uusia vaatteita ja asusteita, mutta myös jonkin verran antiikkia ja taidettakin. Markkinoiden jälkeen otimme suunnan kohti Colosseumia, jonne pääsimme siskoni kanssa ilmaiseksi sisään opiskelijakorteilla, mummo ja äiti maksoivat pääsymaksun. Colosseum oli vaikuttava näky ja sen sopukoissa kierrellessä pystyi kuvittelemaan, millaista areenalla on ollut katsomoiden ollessa täynnä ja gladiaattoreiden taistellessa jopa hengestään. Colosseumin jälkeen teimme vielä kierroksen läheisessä puutarhassa ja lähdimme illalliselle. Illan ruoiksi valitsimme siskoni kanssa puolitettavaksi margherita-pizzan ja gnoccheja tomaattikastikkeessa, äidille ja mummolle oli gluteenitonta sienipizzaa sekä lohipastaa.   

Colosseum, Rooma.

Gluteeniton sienipizza, Rooma.

Pietarinkirkko iltavalaistuksessa, Vatikaani.

Koitti Vatikaaniin tutustumisen päivä ja nousimme jo aikaisin ylös, jotta välttäisimme pahimman ruuhkan. Aamusta jono Pietarinkirkon kupoliin ei ollut vielä kovin pitkä ja pääsimme ostamaan pääsyliput suht nopeasti. Mummo otti hissilipun ylös ja me muut päätimme kiivetä portaita. Kirkon keskitasanteelle päästyämme kävimme kurkkaamassa näkymiä niin Pietarinaukiolle kuin Pietarinkirkon sisällekin. En pystynyt kunnolla katsomaan alas kupolin sisätasanteelta, sillä pudotus alas kirkon lattialle oli pitkä ja samanmoinen matka vielä ylös kupolin huipulle. Mummo jäi odottamaan keskitasanteen ulkoterassille, kun me muut jatkoimme matkaa kohti huippua. Kupoliin johtavat portaat olivat kapeat ja jossakin vaiheessa seinät kaltevat, jolloin jännitin sisäseinästä tuen ottamista. Loppujen lopuksi kiipeäminen sujui hyvin ja huipulta näkyi kauas. Paluumatkalla alaspäin pysähdyimme keskitasanteella nunnien puodissa ostamassa postikortteja, joihin Vatikaanin postissa sai Vatikaanin oman leiman. Alas päästyämme ihailimme vielä Pietarinkirkkoa sisältä ja onhan se mahtavan kokoinen rakennus! Iltapäivä vierähti sitten kaupoissa ja San Clementen kirkossa, Domitillan katakombeihin tutustumiseen ei aikamme riittänyt, vaikka suunnitelmiimme ne olisivat kuuluneet. Vaihtelun vuoksi pistäydyimme illallisella kiinalaisessa ravintolassa, joka sijaitsi aivan Bed & Breakfast –paikkamme vieressä. Ruoka oli OK, mutta tunnelma oli kuin olisimme olleet kuokkimassa omistajien kotona.

Pietarinkirkon kupoli sisältä ja ulkoa sekä näköala kupolin huipulta Pietarinaukiolle, Vatikaani. 

Paavi Johannes Paavali toisen kuva ja Vatikaanin postiauto Pietarinaukiolla.

Viimeinen päivämme Roomassa meni nähtävyyksien katsastamisessa. Kävimme Vittorio Emanuelen muistomerkillä, Bocca della Veritàlla (totuuden suu), Pantheonilla, Piazza Navonalla syömässä tartufo-jäätelöt, Castel Sant'Angelolla, Trevin suihkulähteellä ja espanjalaisilla portailla. Nähtäväähän Roomassa kyllä riittää ja monta paikkaa jäi vielä näkemättä, joten eiköhän Roomaan tule itse vielä uudelleenkin matkustettua 😊

Rooman nähtävyyksiä; Bocca della Verità, Pantheon, tartufo-jäätelö piazza Navonalla ja Castel Sant'Angelo.

Roomasta jatkoimme matkaamme junalla kohti Montepulcianoa. Syymme Montepulcianossa vierailuun oli siellä osittain kuvattu Twilight-Uusikuu -elokuva, jonka kuvauspaikkoja halusimme nähdä. Montepulcianon asemalle saavuttuamme menimme viereiseen baariin kysymään tietä kaupungin pääaukiolle. No, meillehän sitten selvisi, että rautatieasemalta itse Montepulcianon vanhaankaupunkiin oli matkaa kymmenisen kilometriä, joten otimme taksin ylös kukkulalla sijaitsevaan keskiaikaiseen kaupunkiin. Taksimatka halki vihreiden ja viiniköynnöksiä täynnä olevien kukkuloiden oli ihastuttava. Ihan ensimmäiseksi nappasimme valokuvat kaupungintalon ovella, josta Twilight-elokuvassa Edward Cullen on astumassa ihmisten eteen paljastaakseen olevansa vampyyri. Kioskista ostimme Twilight-kartat, joihin oli merkitty kaikki elokuvaan liittyvät kuvauspaikat Montepulcianossa. Kiersimme karttaan merkityt paikat, joista mieleenpainuvin oli viinikellari. Uusikuu-elokuvassa viinikellari on Voltureiden eli vampyyreista vanhimpien ja voimakkainten "tukikohta". Kierroksemme jälkeen söimme ja otimme taksin takaisin rautatieasemalle. Seisoimme kuitenkin väärällä puolella raiteita, kun kuvittelimme odottavamme junan lähtevän toiseen suuntaan ja jäimme junasta. Apu kuitenkin löytyi taas baarista ja eräs vanha mies lähti kyyditsemään meitä autollaan Chiusiin, jossa meillä olisi ollut junanvaihto. Kyyti oli melkoinen miehen ajaessa tuhatta ja sataa kapeahkolla hiekkatiellä, mutta selvittiin hengissä. Sitten yöjunalla Milanoon.

Montepulcianon rautatieasema, kaupungintalo ja maisemia kukkulakaupungista.

Milanon rautatieasemalta otimme metron Duomolle ja käväisimme tuomiokirkon sisällä sekä Galleria Vittorio Emanuele ii:ssa. Luksusvaatteiden ja hienojen ravintoloiden kauppakäytävässä oli kaupat vielä kiinni ja yöjunamatkan jäljiltä väsyneinä palasimme rautatieasemalle ja matkasimme Bergamoon, josta lentomme lähtisi seuraavana päivänä. Bergamossa suunnistimme ensin varaamaamme asuntoon, minkä jälkeen lähdimme etsimään lounasta. Edullisia ruokapaikkoja ei oikein tahtonut löytyä ja päädyimme jo oviaan sulkemassa olleeseen lounaspaikkaan, josta saimme gnoccheja tomaattikastikkeen kanssa, pasta carbonaraa sekä pannacottaa. Ruoan jälkeen veimme mummon asunnolle lepuuttamaan jalkojaan ja kävimme kaupassa. Lähdimme funicolarella eli kiskoköysiradalla Bergamon vanhaankaupunkiin kukkulan päälle, mutta ylös päästyämme alkoi sataa niin, että palasimme asunnollemme ja söimme noutopizzaa sekä eväitä kaupasta. Seuraavana aamuna matkasimme lentokenttäbussilla lentoasemalle ja kohti koti-Suomea. Italiaa tuli ikävä jo heti Tampereelle laskeuduttuamme.

Galleria Vittorio Emanuele ii:n kauppakäytävä Milanossa.

Montepulcianon funicolare.

Ajoittain erittäin hektinen matkamme halki Italian oli antoisa ja avartava kokemus. Matka opetti muun muassa liian tiukkojen aikataulujen välttämistä tulevilla matkoilla sekä matkaseurueen eri-ikäisten jäsenten huomioinnin paremmin matkaa suunniteltaessa. Jos sinua kiinnostaa lukea, mitä tällainen vähän yli parin viikon matka saapasmaassa kustansi, löydät matkamenot seuraavasta postauksestani 😊

Kommentit

Suositut tekstit